Irwin Goodman

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Irwin Goodman

Irwin-Goodman-1966.jpg
Irwin Goodman vuonna 1966.

Syntynyt 14. syyskuuta 1943
Kotoisin Hämeenlinna, Suomi
Kuollut 14. tammikuuta 1991 (47 vuotta)
Oikea nimi Antti Yrjö Hammarberg
Taiteilijanimet Irwin Goodman
Rock-Williams
William White
Andy
Rudolf Holtz
Bob Mersey
Bill Black
Aktiivisena 1962–1991
Tyylilajit folk, iskelmä, rock, pop
Laulukieli suomi
Soittimet kitara, huuliharppu, laulu, piano
Levy-yhtiöt Rytmi, Finnlevy, Levytuottajat
MusicBrainz

Irwin Goodman (oikealta nimeltään Antti Yrjö Hammarberg, 14. syyskuuta 1943 Hämeenlinna14. tammikuuta 1991 Hamina) oli suomalainen laulaja ja säveltäjä. Irwin oli kansanlaulaja, jolla oli paheellisen, reteän juopporentun imago. Hänen tyylinsä vaihteli puoliakustisesta folkista sähköiseen rock-henkiseen musiikkiin. Jotkut hänen menestyneimmistä kappaleistaan yhdistelivät saksalaista schlageria ja suomalaista iskelmää.

Irwin Goodman oli yksi ensimmäisistä suomalaisista artisteista, joka ei tyytynyt käännöskappaleisiin vaan sävelsi kappaleensa itse. Kaikkiaan Irwin levytti yli 200 omaa sävellystään. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta sanat Irwinin kappaleisiin laati Vexi Salmi.[1] 1980-luvun puolivälistä alkaen sävellystyöstä vastasi pääosin Kassu Halonen, sillä Irwin ei pystynyt toisen korvan kuuroutumisen takia enää säveltämään.

Goodmanin kiinnostus musiikin tekoon lähti liikkeelle ajan lättähattujen rock-innostuksesta. Goodman opetteli kitaransoittoa ja säveltämistä ja esiintyi laulukilpailuissa sekä kapakkalaulajana. 60-luvun puolivälissä Vexi Salmi kuitenkin painosti Goodmanin levy-yhtiöön ja keikoille. Irwin lauloi ensimmäisillä levytyksillään Bob Dylanin tyyliä jäljittelevällä honotusäänellä, mutta viimeistään vuoden 1971 'Poing poing poing -albumilla hän oli siirtynyt karheampaan äänenkäyttöön.

Irwin aloitti uransa protestilauluilla, mutta hänen musiikillinen tuotantonsa muuttui pian ensimmäisten levytysten jälkeen asteittain kohti tavallisempaa iskelmämusiikkia.[2] Goodmanin kappaleiden yleisiä aiheita ja teemoja olivat muun muassa poliitikkojen ja verotuksen arvostelu, kansan olojen ja tuntojen kuvaaminen, perinteisten ja vanhoillisten suomalaisten asenteiden arvostelu sekä muun muassa alkoholi, rahatalous ja yleinen hauskanpito.

Irwinin ura ulottui neljälle vuosikymmenelle, joiden kuluessa hän koki monta nousu- ja laskukautta. Alkoholiongelmat ja rahahuolet varjostivat monesti Irwinin elämää. Kuollessaan 1991 hän oli jälleen suosionsa huipulla menestyskappaleen ”Rentun ruusu” ansiosta. Irwin Goodman oli suosittu ja ahkera esiintyjä ja hän kiersi Suomea 25 vuotta tanssilavoilla, ravintoloissa, ostoskeskuksissa ja harjannostajaisissa välillä jopa kuuden keikan viikkotahtia.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irwinin uran voi musiikillisesti jakaa erityyppisiin jaksoihin. Tällaisia kausia ovat tutustuminen musiikkiin kapakkalaulajana, nousu maineeseen protestilauluilla, suosion hiipuminen ja uusi menestyshuippu, uran aallonpohja ja katkaisuhoito, vaihtelevan suosion aika, uusi tuleminen ja viimeisten vuosien jättimenestys.

Alkuvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori Antti Hammarberg. Irwin oli musikaalinen lapsesta pitäen.

Antti Hammerberg tutustui Vexi Salmeen jo lapsena, sillä pojat asuivat lähellä toisiaan[3]. Antti lauloi yleisölle ensi kertaa koulukodissa 5-vuotiaana laulun "Ystävä sä lapsien"[3]. Vexi ja Antti lauloivat yhdessä vuonna 1957 pilkkalaulun, "Kännimäen mambon", erään naapurin ikkunan alla. Irwin osallistui koulun laulukilpailuihin, joissa hän saavutti ainakin yhden voiton.

Irwin ja Vexi innostuivat rockista ja alkoivat harjoitella musiikin esittämistä ja soittamista. He olivat lättähattuja monien muiden aikalaistensa tavoin. Alussa Hammarberg tunnettiin kuuntelijoiden parissa joko nimellä "Ana" tai "Hamppari"[3]. Vexi keksi Irwinille nimen Benny Goodmanin Irving-veljestä. Tämä oli Goodmanin veljeksistä huonotaitoisin soittaja – myös Hammarberg oli Vexi Salmen mielestä huono kitaristi. Irwin osallistui 1960 iskelmäkilpailuun esittämällä Elviksen "Partyn" ja sijoittui neljänneksi[3].

Irwin ja Vexi viettivät vapaa-aikanaan melkoisen railakasta elämää. He tekivät kesätöitä, joivat ja matkustelivat pyöräillen ympäri Suomea. Kaverukset lähtivät myös muutamaksi vuodeksi töihin Saksaan. Vapaa-aikanaan he juhlimisen lisäksi esittivät kapakoissa musiikkia[3]. Saksassa syntyivät ensimmäiset Irwinin myöhemmin esittämien kappaleiden edeltäjät nimillä "Kalteri-rock" ja "Rahtimiehen lauantai"[3].

Kaksikon palattua Suomeen vuonna 1963 Vexi alkoi tehdä Irwinille sanoituksia. Vuonna 1964 Irwin esitti Vexin perustamalla Spede-klubilla kappaleita. Tämän keikan jälkeen jälkeen yleisö tunsi "Hampparin" Irwin Goodmanina[3]. Ensimmäinen Irwin Goodmanin esittämä kappale oli "My Bonnie"[4].

Syksyllä 1964 Irwin vapautui armeijasta. Tämän jälkeen hän esiintyi jonkin verran keikoilla laulajana ja kitaristina. Vexin mielestä Suomesta puuttui Dylania ja Donovania vastaava honottavaääninen artisti[3]. Juha "Watt" Vainio suosittelikin Irwiniä Finndiscin Erik Lindströmille. Niinpä Irwin pääsi studioon levyttämään Depraveds-yhtyeen kanssa[3]. Irwin soi pian myös TV:n Levyraati-ohjelmassa. Tauno "Tappi" Suojanen alkoi markkinoida Irwiniä myös keikkapaikoille.

Protestilaulaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irwin Goodman toukokuussa 1966.

Syksyn 1965 ensilevytyksen (”En kerro kuinka jouduin naimisiin”) jälkeiset alkuajat olivat protestilaulujen kautta. Irwinin yksi suurimmista musiikillisista esikuvista oli amerikkalainen laulaja-lauluntekijä, folk-muusikko Bob Dylan, joka myös oli tunnettu protestilauluistaan. Irwinin kappale "Työmiehen lauantai" meni heti radion esityskieltoon. Kieltoa ei suostuttu purkamaan, vaikka kappaleen nimi vaihdettiin muotoon "Yömiehen lauantai". Irwinin keikat myivät kuitenkin hyvin, ja esimerkiksi vuonna 1966 Goodman oli kesän kysytyin artisti[3]. Irwinin suosiosta kertoo jotakin se, että juhannuksena 1966 hän teki seitsemän keikkaa ja liikkui välimatkat helikopterilla.[5]

Vuosi 1967 ennakoi jo lippalakkipäisen protestilaulajan tyylinmuutosta. Vuonna 1968 ilmestynyttä Reteesti vaan -albumia voidaan pitää Irwinin 1960-luvun kauden eräänlaisena huipentumana ja ”Ryysyrantaa” Irwinin alku-uran menestyksistä suurimpana. Samana vuonna hän hermostui suomalaiseen verotukseen siinä määrin, että lopetti veroilmoitusten tekemisen ja loppuikäinen verovelkaantuminen alkoi. Uskotaan myös, että huonot kokemukset verottajan kanssa saivat Irwinin myöhemmin julkaisemaan kappaleen "Haistakaa paska koko valtiovalta".

Irwin rakennutti velkarahalla Hattulaan Parolan Merventielle helmikuussa 1969 ison ja erittäin uudenaikaisen talon, Ryysyrannan.[6] Ennen Ryysyrantaan muuttoa ilmestyi albumi Irwin Goodman, jonka kappaleita on muun muassa "Meni rahahommat pieleen". Talo oli liian kallis Irwinille, ja se pakkohuutokaupattiin alkusyksystä 1970.[7] Irwin levytti talon pakkohuutokauppaan liittyen laulun "Ryysyranta meni",[8] jonka yhteydessä kuultiin myös ote huutokauppatilaisuudesta. Pakkohuutokaupan jälkeen taiteilija asui talossa vielä pari kuukautta. Ryysyranta on nykyään yksityisomistuksessa. [9]

Ryysyrannasta Irwin muutti Tampereelle ja lopulta vaimonsa Riitan kanssa Hämeenkyröön Lavajärven rannalle. Vexi Salmen levy-yhtiö oli vuokrannut pankin omistaman talon Irwinin työsuhdeasunnoksi. Irwinin kuoleman jälkeen Riitta Hammarbergille ja lapsille rakennettiin Lavajärvelle oma talo suurelta osin talkootyönä. Se nimettiin Horsmaksi.

Vuonna 1971 Irwin joutui poliisikuulusteluihin. Hän oli hyväillyt sängyssä eroottisesti alaikäistä 14-vuotiasta tyttöä ilman aktia. Irwin sai tapauksesta ehdonalaista vankeutta viisi kuukautta[10].

Menestystä Syksyn sävelessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irwinin Ryysyranta Hattulan Parolassa pakkohuutokaupattiin 1970.

Syksyllä 1970 Irwinin ura lähti huimaan nousuun, kun hän voitti Syksyn sävelen kappaleella "St. Pauli ja Reeperbahn". Samanniminen albumi oli suuri myyntimenestys. Irwin ja Vexi tekivät levyn kappaleet muutamassa päivässä, jotta levy ehti joulumarkkinoille.

Irwin toisti Syksyn sävel -voittonsa vielä seuraavana vuonna kappaleella "Poing poing poing". Tuona vuonna ilmestyi samannimisen albumin ohella toinenkin albumi Lonkalta duettona Esa Pakarisen kanssa. Vuoden 1972 Syksyn sävel jäi Irwiniltä väliin ulkomaanmatkan takia, mutta sekä laulamatta jääneestä kilpailukappaleesta "Vielä yhdet" että albumista Las Palmas tuli menestyksiä. Samana vuonna Irwin julkaisi myös joululevyn Kohta taas on joulu.

Vuoden 1973 Syksyn säveleen Irwin osallistui peräti kahdella laululla, joista molemmat nousivat hiteiksi ("Vain elämää" ja "Si Si Si"). Tuon vuoden kisoissa Irwinin sijoitukset olivat toinen ja kolmas. Molemmat kilpailukappaleet saivat lähes saman verran ääniä, ja voiton korjasi Jukka Kuoppamäki laulullaan "Kultaa tai kunniaa". Aiemmin samana vuonna, tammikuisella Kanarian-matkallaan, Irwin myös löysi elämänkumppaninsa Riitan o.s. Feirikki.

Alkuvuonna 1974 Irwin osallistui Suomen euro­viisu­karsintoihin ilman suurempaa menestystä kappaleella "Se on minimaalista". Kyseessä on Irwinin ainoa kappale, jota ei koskaan ole levytetty. Ainoa tallenne kyseisestä esityksestä lienee heikkolaatuinen televisioäänitys. Irwinin itsensä mukaan hän ei pystynyt kyseisessä finaalissa laulamaan normaalisti, sillä hänen äänensä oli painuksissa vasta päättyneen Hampurin matkan seurauksena.

Sen sijaan Irwinin molemmat edellisvuoden Syksyn sävel -kappaleet päätyivät keväällä 1974 ilmestyneelle Si Si Si -albumille, jolta nousi mainittujen ohella tunnetuimmaksi kappaleeksi "Punaportin blues". Albumi myi hyvin, mutta myyntiluvut eivät yltäneet kahden edellisen albumin lukemiin. Levyn äänitys kesti noin puoli vuotta, mikä johtui muun muassa Irwinin kovasta keikkatahdista ja osittain myös hänen ääniongelmistaan.

Ahkera keikkailu jatkui saman vuoden 1974 syksyyn asti, jolloin ilmestyi "Viuhahdus". Irwin ja Vexi tavoittelivat tällä kappaleella jälleen Syksyn sävel -voittoa. Kappale ei kuitenkaan päässyt kilpailuun sääntömuutoksen vuoksi: jokainen laulujen sanoittaja sai osallistua Syksyn säveleen enää vain yhdellä kappaleella kerrallaan, ja Vexin laulukiintiö oli jo täyttynyt Fredille sanoitetulla "Avaa sydämesi mulle" -kappaleella. "Viuhahduksestakin" tuli menestys. Irwin oli tosin lainannut laulun melodian amerikkalaisduo Dean & Jeanin 1960-luvun kappaleesta "Hey Jean, Hey Dean". "Viuhahdus" ei päätynyt seuraavalle albumille.

Keikkailua ja katkaisuhoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irwinin pitkällä uralla oli myös hiljaisempia ajanjaksoja. Näistä ehkä tunnetuin on keikkailun ja alkoholin uuvuttaman laulajan lähes kahden vuoden lymyily Tampereen Lielahdessa olevan kodin kellarissa loppuvuodesta 1974 loppukesään 1976 yksin viinaa juoden ja julkisuutta vältellen. 1975 olikin hänen siihenastisen uransa ainoa vuosi, jolloin hän ei levyttänyt yhtään kappaletta. Verottaja painosti Irwiniä jälleen, ja lopulta hänet häädettiin Lielahden talostaan maksamattomien vuokrien takia.

Katkaisuhoidon kautta Irwin teki kuitenkin näyttävän paluun syksyllä 1976 levyttämällä uuden albumin yli kaksi vuotta edellisen albuminsa jälkeen. Alkon Nestori Kaasalainen antoi toimeksiannon kamarineuvos Matti Viherjuurelle, jonka tarkoitus oli vaikuttaa suomalaisten juomatottumuksiin ja ravintolakäyttäytymiseen. Viherjuuri keksi uusiosanan häirikkö ja pyysi Vexiä ja Irwiniä tekemään aiheesta laulun. Rankasta alkoholinkäytöstään tunnettu Irwin oli lopettanut juomisen, ja Alko antoi salaa julkisuudelta palkkioksi sponsorirahaa tulevan levyn markkinointiin.[11]

"Häirikkö" ja "Haistakaa paska koko valtiovalta" olivat menestyksiä, ja "Häirikkö"-kappale olikin tuon vuoden soitetuin iskelmä radiossa. 1970-luvun loppupuolen tuotannon Irwin sävelsi yhdessä tuottaja Paul Fagerlundin kanssa salanimellä Rudolf Holtz. Pahoin verovelkaantuneen Irwinin tekijänpalkkiot kertyivät Holtz-nimen viralliselle omistajalle Fagerlundille, joka maksoi sitten Irwinille tämän osuuden palkkiosta. Näin hän kykeni estämään ulosottomiestä viemästä tekijänpalkkioita.[12][13] Antti Hammarbergistä tuli isä vuonna 1978, kun pariskunnalle syntyi Heidi-tyttö, jonka syntymän kunniaksi hän teki laulun "Tyttö tuli".

1970-luvun loppupuolen albumit – yhteensä seitsemän albumia neljässä vuodessa, joista yksi yhdessä laulaja Hannen kanssa – eivät Häirikköä lukuun ottamatta olleet yhtä suuria myyntimenestyksiä kuin vuosikymmenen alkupuolen levyt, mutta suosittuja kappaleita tuoltakin aikakaudelta tuli useita. Sanoituksellisesti monet tuon ajan laulut kertovat hieman vakavammista asioista kuin vuosikymmenen alkupuolen reteämmät kappaleet. Aikakauden vakavampia teemoja käsitteleviä kappaleita ovat esimerkiksi "Maskin takana", "Itken yksin", "Uusi tie", "Ainoa ystävä", "Tää elämä on lyhyt", "Tyttö tuli", "Suruton nuoruusaika". Protestiakin on vielä havaittavissa: "Manu vippaa muutama markka", "Oy Suomi", "Ruotsi suomettuu", "Suomessa olen minä syntynyt", "Herrojen heila" ja niin edelleen. Maininnan ansaitsee myös lastenlevy Inkkareita ja länkkäreitä vuodelta 1977. Irwin kiersi Suomea ahkerasti koko vuosikymmenen loppupuoliskon. Hän harkitsi jossakin vaiheessa muuttoa Tallinnaan suomalaiseen verotukseen kyllästyneenä, mutta pysyi kuitenkin Suomessa.

Irwin ja Riitta saivat toisen lapsensa, kun Henrik-poika syntyi 1982. Samana vuonna pari meni naimisiin. Perhe-elämä oli 1980-luvun ensimmäisinä vuosina tiivimpää, kun taas levytysten osalta vuosikymmen alkoi hiljaisemmissa merkeissä.

Vuonna 1982 Irwin kuuroutui oikeasta korvastaan, mutta ei saanut anomuksistaan huolimatta taiteilijaeläkettä. Vexi Salmen ehdotuksesta hänen myöhempien laulujensa sävellyksen hoiti usein Kassu Halonen.

Uusi tuleminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irwinin 1980-luvun tuleminen liittyy vahvasti Irwinin Lapset -yhtyeen näkyvään esiinmarssiin. Kun Irwin itse vietti uransa hiljaisimpia vuosia, Valkeakoskella 1981 perustettu Irwinin Lapset alkoi pitää irwinismin lippua korkealla. Pian yhtyeen jäsenet löysivät tiensä itsensä Irwinin luo ja yhteistyö saattoi alkaa. Irwinin Lasten sanotaan innostaneen Irwinin ”rokkaamaan” taas. Yhtye ottikin Irwinin mukaan ratkaisevaan Helsingin konserttiin Vanhalle Ylioppilastalolle 12. kesäkuuta 1984, jonka jälkeen tiedotusvälineet alkoivat puhua Irwinin paluusta.

Loppukesän keikkakalenteri myytiin kerralla täyteen, ja vasta syksyksi Irwiniltä ilmestyi uusi laulu "Härmäläinen perusjuntti". Kappale syntyi Salmen ryhdyttyä jälleen yhteistyöhön Irwinin kanssa uran pisimmän tauon jälkeen. Melodian alkuperäisidean ja perustan sävelsi Irwinin taustamuusikko Ari Lahti (Ari G) ja sen viimeisteli ja sovitti ensimmäisenä Irwin-työnään Kassu Halonen. Irwin osallistui kappaleella Syksyn säveleen, mutta tällä kertaa hän ei päässyt loppukilpailuun. Laulusta tuli kuitenkin hitti ja sen yhteydessä julkaistu albumi myi kultalevyn verran.lähde? Halosen sovitusten myötä Goodmanin musiikki alkoi yhdistellä iskelmää ja rockia.[14]

Viimeisten vuosien menestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irwinin hautakivi Hämeenkyrön Mäntyrinteen hautausmaalla.

Vuodet 1986 ja 1987 olivat jälleen hiljaisempaa aikaa levytysten osalta. Vuonna 1988 ilmestyi Irwinin uran suurin menestyslevy Rentun ruusu. Levyä on myyty vuoteen 2006 mennessä noin 125 000 kappaletta. Seuraavana vuonna ilmestynyt Vuosikerta -89 myi sekin melko hyvin.

Viimeiset levytyksensä Irwin lauloi 1990, jolloin ilmestyi peräti kaksi albumia: Hurraa! Me teemme laivoja sekä Ai ai ai kun nuori ois. Jälkimmäisen nimikappaleella Irwin osallistui saman vuoden Syksyn säveleen ja sijoittuikin toiseksi Rainer Frimanin jälkeen.

Irwin sävelsi ja sanoitti englantilaiselle Eddie Edwardsille kaksi laulua, jotka Audiovox julkaisi singlenä. Irwinin oli alun perin määrä laulaa kyseiset kappaleet Edwardsin kanssa, mutta Goodman menehtyi vähän ennen suunniteltua nauhoitusta. Nämä kappaleet ovat ainoat Irwinin sanoittamat laulut.[12] "Mun nimeni on Eetu / Eddien siivellä" -single nousi listoille 1991.

Irwin menehtyi sydänkohtaukseen 14. tammikuuta 1991 matkalla Viipurista Haminaan. Hänellä olisi ollut esiintyminen Viipurissa suomalaisen rakennusporukan harjannostajaisissa. Esiintymistä edeltävänä yönä Irwin heräsi koviin rintakipuihin ja hengenahdistukseen, jonka seurauksena ystävät lähtivät kuljettamaan häntä Suomen puolelle sairaalaan. Suomen puolelle pyrittäessä Irwin joutui saattajineen rajalla Venäjän tullin tehotarkastukseen, eikä seurue päässyt tullista ajoissa jatkamaan matkaa kohti päämääränä ollutta Haminan sairaalaa. Sairaalassa Irwinille annettiin viipymättä hoitoa, mutta hänet jouduttiin tuloksettomaksi jääneen elvytyksen jälkeen toteamaan kuolleeksi.

Ruumiinavauksessa Irwinin kuolinsyyksi todettiin sydämen sepelvaltimoiden alkava kovettumistauti. Hänellä ei ollut alkoholia veressään.[15] Irwin on haudattu äitinsä kanssa samaan hautaan Hämeenkyrön Turkkilaan, Mäntyrinteen hautausmaalle. Hänen kuolinilmoituksessaan oli katkelma kappaleesta "Viimeinen laulu": ”Laulaen laulaja silmänsä sulkee, sointujen siltaa uneensa kulkee”.

»Irwin on sikäli omituinen tapaus, että sen elämä on ollut kuin jojo: mitä syvemmällä se käy, sen korkeammalle se pomppaa.»
(Vexi Salmi elokuvassa Rentun ruusu.)

Salanimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irwinin kappaleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja ja menestyneitä kappaleita:

Levyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki Irwin Goodmanin aikaisemmin vinyylinä julkaistut albumit julkaistiin uudelleenmasteroituina ja Vexi Salmen muistelutekstein varustettuina CD-versioina tammikuussa 2001 lukuun ottamatta jo vuonna 1997 uudelleenjulkaistua joululevyä sekä Kulkurin kulta -albumia, joka sai CD-julkaisun ensimmäisen kerran vasta vuonna 2012.

Warner Music Finland julkaisi syksyllä 2010 lähes kaikki Irwinin levyttämät laulut yhtenä 14 CD:n kokoelmana[20]. Kokoelmalta puuttuvat ainoastaan vain kasetteina julkaistut Lauluja lapsille ja Uudet protestilaulut. Ossi Riipi sanoitti ja sävelsi Lauluja lapsille -kasetin ja Uudet protestilaulut -kasetin sanoitti ja sävelsi Tapani Koivisto.

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myydyimmät levyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultasinglet

  • "Ryysyranta"
  • "St. Pauli ja Reeperbahn"

Tuplaplatina-LP:

  • Rentun ruusu

Platina-LP:

  • Rentun ruusut (kokoelma)

Kulta-LP:t:

  • St. Pauli ja Reeperbahn
  • Poing poing poing
  • Las Palmas
  • Häirikkö
  • Härmäläinen perusjuntti
  • Vuosikerta -89
  • Viimeiset laulut (kokoelma)

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cover-versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irwin Goodmanin kappaleita ovat levyttäneet uudelleen esimerkiksi Irwinin lapset, Ari G, Raggars, Maho Neitsyt, Goodmans ja Matti Johannes Koivu. Myös punk rock -yhtye Larharyhmä on julkaissut EP:n (Bad Boys Plays Goodman), jolla on viisi Goodmanin kappaletta. Markku Laamanen teki Tribuutti Irwin Goodmanille -levyn vuonna 2005. Levyllä hän laulaa 12 Irwinin kappaletta. Albumi sisältää Vexi Salmen kirjoittaman uuden tekstin ”Lievestuoreen Liisa” -kappaleesta, joka kertoo Liisasta tänä päivänä.

Elokuvat ja tv-sarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Parikan ohjaama neliosainen tv-sarja Kivisydän pohjautui Irwin Goodmanin ja Vexi Salmen vaiheisiin.

Timo Koivusalo ohjasi vuonna 2001 Irwinin elämästä kertovan elokuvan Rentun ruusu, joka oli vuoden katsotuin kotimainen elokuva. Irwiniä esittää elokuvassa Martti Suosalo ja Vexi Salmea Ilkka Koivula. Vexi itse esiintyy elokuvassa kertojan roolissa. Hän vilahtaa myös eräässä kohtauksessa: hän esittää saksalaista kadunmiestä, joka kävelee nuoren Goodmanin ja Salmen ohi Saksan yöelämässä.

Irwinin mukaan nimetty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Hämeenlinnassa avatulle kauppakeskukselle annettiin vuonna 2013 Irwin Goodmanin mukaan nimeksi Kauppakeskus Goodman.[22]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rantala, Juha: Irwin Goodman – Kehdosta hautaan. Tampere: POP-lehti, 2006. ISBN 952-5546-20-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vexi Salmi Pomus. Viitattu 1.3.2017.
  2. Rantala 2006: s. 110.
  3. a b c d e f g h i j Salmi, Vexi ja Rantala, Juha: Irwin Goodman : vain elämää, s. 27. HMC Publishing/Warner Music Finland 2010, 2010. ISBN 978-952-67361-2-9.
  4. Veikko Tiitto, Ari Lahti.: Viimeinen keikka: Irwin Goodman, kansan laulaja, s. 65-68. Valkeakoski: Valkeakoski media, 2015-. ISBN 978-952-68102-2-5.
  5. Vexi Salmi: Hämeenlinnan mafia 6.5.2015. Viitattu 2.7.2018.
  6. Olavi Kaskisuo (kuvat) & Vexi Salmi (teksti): Vain elämää: Irwin Goodmanin kuvitettu tarina, s. 44, 45, 48. WSOY, 2001.
  7. Lauri Poropudas: Harvinaisen komea rumaksi Ryysyrannaksi. Hämeen Sanomat 12.7.2004 (Internet Archive, arkistoitu 20.10.2007)
  8. Anna Vilhula: ”Sä luulit ei tällaista paikkaa olekaan”: Paikan kuvaukset suomalaisissa rocklyriikoissa 1970-luvulta uuden vuosituhannen alkuun. Pro gradu. Tampereen yliopisto. 2004. Haettu 20.8.2009
  9. Harvinaisen komea rumaksi Ryysyrannaksi 12.7.2004. Hämeen Sanomat. Viitattu 26.1.2014. (Internet Archive, arkistoitu 1.2.2014)
  10. Irwin Goodman : kehdosta hautaan: Juha Rantala, s. 88-96. Tampere: Pop-lehti, 2006. ISBN 978-952-5546-20-0 , 952-5546-20-9.
  11. Tomi Räsänen: Irwinin elämää listattuina faktoina Viitattu 4.2.2013. (Internet Archive, arkistoitu 25.7.2013)
  12. a b Veikko Tiitto: Säveltäjä Irwin Goodman Viitattu 26.11.2009.
  13. a b Rudolf Holtz Discography at Discogs
  14. Rantala 2006: s. 152.
  15. Irwin Goodman, Loppu
  16. Jukka Järvelä, Homma kävi, sivu 309 Karisto, 1997 ISBN 951-23-3705-3
  17. Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia, sivu 519 WSOY, 1998 ISBN 951-0-22503-7
  18. Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia, sivu 113 WSOY, 1998
  19. Jukka Järvelä, Homma kävi sivu 325 Karisto, 1997 ISBN 951-23-3705-3
  20. Irwinistä jättikokoelma Iltalehti.fi. 20.4.2010. Alma Media. Viitattu 19.10.2010.
  21. Topralli - Irwin Goodmanin tähdittämä anarkistinen musiikkikomedia POP-lehti. Viitattu 15.1.2009.
  22. Irwinille hulppea muistomerkki  Hämeenlinnaan –  Kauppakeskus Goodman Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 20.12.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vexi Salmi: Raha ratkaisee (Karisto, 1967)
  • Vexi Salmi: Parhaat laulut (Fazer, 1971)
  • Erkki Wessman: Rentun ruusu (Aquarian, 1991)
  • Vexi Salmi: Siniset mokkakengät (WSOY, 1993)
  • Vexi Salmi: Mikä laulaen tulee (WSOY, 1994)
  • Olavi Kaskisuo ja Vexi Salmi: Vain elämää (WSOY, 2001)
  • Vexi Salmi ja Juha Rantala: Irwin Goodman - vain elämää (HMC Publishing/Warner Music Finland 2010)
  • Juha Rantala: Musiikillinen elämäkerta (Pop-Kirja, 2002)
  • Juha Rantala: Irwin Goodman – Kehdosta hautaan (2003, laajennettu versio 2006)
  • Ari Lahti: Vuosikertakirja (Valkeakoski Media, 2005, laajennettu versio 2006)
  • Veikko Tiitto, Ari Lahti (toim.): Viimeinen keikka osa 1: Surutonta nuoruusaikaa (Valkeakoski Media, 2014)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]